Täällä ollaan!

”Ei mulla jännitä, mää vaan panikoin"

Ekasta etapista, eli Helsingistä, startattiin sunnuntaiaamuna eri osoitteista (Kiitos Erikalle ja Millalle!). Rautatieaseman liepeillä näky jos jonkinlaista tallaajaa puoli kuuden aikoihin. Suurin osa ei ollu tainnu päästä vielä ees yöunista nauttimaan. Raukat :) Matkalla Oulusta Helsinkiin Jenni ehti panikoida lompakon ja puhelimen hukkumisesta, eikä oltu ehitty edes Helsinkiin lähtevään koneeseen. Mistäpä muustakaan ne olisikaan voinu löytyä kun omasta taskusta ja laukusta :D Hyvä Jenni! Passi oli vuorostaan hukassa aamulla laukkuja luovutettaessa koneeseen…

Milanosta jatkettiin Hong Kongiin reilun 11 tunnin lennolla ja eiköhän meijän paikat ollu samalla rivillä, mutta toinen istui aivan toisella puolella konetta.. Onneksi Jennin vieressä istui yksinäinen mies, joka suostu vaihtamaan paikkaa :) Koneessa ei saatu nukuttua juuri ollenkaan ku penkit oli kauhian kapeat ja ihan pystyasennossa. Aamulla olis tehny mieli nukkumaan oikeaan sänkyyn, mutta edessä oli vielä reilun 8 tunnin lento oikeaan maahan. Tällä kertaa kävi tuuri kun istuttiin neljän penkin rivillä kahestaan ja otettiin ilo irti nukkumalla koko penkin leveydeltä :) Nukuttiin sitten suurin osa matkasta ja siltiki väsytti.

Perille päästyä oltiin ihan paniikissa, kiitos Sydneyn lentokentän kaikkien mahollisten tarkastusten ja kuulustelujen. Kumpikaan ei joutunu laukkujen tarkastukseen, uskoivat kun sanottiin ihan itte! Ollaanhan me niin mahottoman kiltin ja viattoman näköisiä, mitä nyt Jennin hammasharjaa luultiin kahella kentällä puukoksi :)

Päätettiin uhrata varamme ja ajella taksilla hotellille. Melkoinen uhraus oliki, koska matka maksoi 46aud.. Taksikuski ei tainnu tietää missä tämä pieni majamme sijaitsee, mutta löydettiin viimein perille. Huone ei mistään isoimmasta päästä ole, mutta välttänee seuraavat kolme yötä. Vieressä menee junarata ja junien äänet kuuluu todella selvästi sisälle.. Ei muuta ku korvatulpat korviin ja nukkumaan! 

Meiän YMCA-hotelli!

Junien pauketta ja pullaa

Ensimmäinen yö hotellissa meni hyvin eikä tarvinnu palella. Pussilakanoita nämäkään ei oo tainnu nähä kun kahen alulakanan väliin oli tungettu peitto. Ei muuten tämmönen viritelmä pysyny kasassa aamuun asti.. Herättiin molemmat pari kertaa yöllä ja valvottiin tahoillamme jonkun aikaa, mutta uni vei voiton viimein. Aamulla kumpikaan ei ois jaksanu herätä klo. 8.30 (Suomessa keskellä yötä, että jännä ku väsytti), mutta väkisin vääntäydyttiin aamupalalle. 

Aamupala oli huikea! Not.. Pari pullamössöleipää ts. paahtoleipää voilla ja vähä muroja, jossa oli liikaa rusinoita. No mutta on se tyhjää parempi. Ja lähti sillä nälkä, joten ajoi asiansa. :D

Meijän huoneen vessan ovi on aika mielenkiintonen.. Vieteriovi, jossa kauhiat raot eteiseen. Ei paljo oo yksityisyydestä tietoa, mutta pärjätään me tämänkin asian kanssa muutama päivä!

Taattu yksityisyys

 

Aamupalan jälkeen vääntäydyttiin keskustaan, vaikka olis tehny mieli jäädä vielä vähäksi aikaa nukkumaan. Päätettiin kuitenkin olla reippaita ja kääntää unirytmiä ihan urakalla. Näin päivän loppupuolella voidaan todeta, että hyvin onnistui! Hotellilta on n. pari kilometriä ihan keskustaan (jos me nyt se ydinkohta edes löydettiin) ja kävellen pääsi tosi näppärästi. Tosin takaisin tullessa teki mieli hypätä bussin kyytiin. Päivällä oli tosi lämmin Suomen säähän verrattuna; 21 astetta ja aurinko paistoi (täällä on tosiaan talvi vaihtumassa kevääseen). Porukka käveli kuitenkin untuvatakit tai villakangastakit päällä.. Ite oltiin tukehtumassa kun päällä oli normi pitkähihanen. Jos ihmisillä ei ollu toppatakkia, niin sillon niillä oli puku päällä. Tai sitten ne oli lenkillä keskellä kaupunkia. Ihmeellisiä nämä aussit.

Rakennukset on kooooorkeita!

Käytiin aamupäivästä hakemassa vähä kiinalaista ja mentiin johonkin aukiolle syömään. Ympärillä oli paljon ihmisiä syömässä ja tietysti puluja, kuten Suomessaki. ”Lounastaukomme” keskeytti mielenkiintonen otus, joka pokkana käveli ihmisten seassa eikä kukaan ei välittäny mitään. Mehän vaan ihmeteltiin mikä se ees on.

Lounashirviö

Nettiliittymän hommaaminen oli melko helppoa, mutta kallista. Puhelinliittymää ei ollukaan ihan niin helppoa saaha, kun puhelin ei hyväksy paikallista sim-korttia.. Eli joko koitetaan saada puhelimet toimimaan tai ostetaan uusi puhelin. Aateltiin tää ongelma jättää vielä vähän taka-alalle ja keskittyä tällä hetkellä niinki vähäpätöiseen asiaan ku asunnon metsästykseen!

Nyt nukkumaan. Öitä sinne päivänvaloon :)

Loppukevennys: Herra UGG. Vai rouva?

♥ : Riina ja Jenni