Helloweenia ja rapsapäivää

Työviikko hujahti ohi hirmusta vauhtia. Pomolla oliki meille pieni ylläri takataskussa ja sen jälkeen jakso taas hetken motivoitua työntekoon. Mitennii materia ei motivoi? :D Vikalla viikollahan motivoi ihan vaan se, että se on nimenomaan viimiset neljä päivää, eli harjotteluhan on jo käytännössä ohi! Wihii!

Viikolla alettiin tosissaan selvittelemään meiän Fidzin saarihyppelyn kohtaloa. Käytiin parissa matkatoimistossa ja läheteltiin Suomen Kilroylle viestiä. Ei oo muuten ihan halpaa lystiä! Kauhisteltiin hintoja ja pyöriteltiin euroja ja dollareita unissammeki niinku Roope Setä konsanaan, me tosin ei ihan pennosissa uiskennella. Päädyttiin sitte lopulta varaamaan saarihyppely täältä yhestä matkatoimistosta. Suolasethan ne oli sielläki hinnat, mutta ei auta. Päästään näkemään pääsaaren Nadin lisäksi neljä muuta saarta, joista yks on sama saari, jolla on kuvattu Cast Away -leffa! Riippumatto, valkonen hiekka ja kirkastaki kirkkaammat snorklausvedet, suomitytöt tulloo!

Perjantaina lähettiin vuokran maksun kautta ihmettelemään The Rocksin kaupunginosan maisemia. Kierreltiin pitkin poikin katuja ja möllöteltiin ympärille. Siitä jatkettiin sitte ehottomasti parhaaksi havaitsemaamme food courtiin syömään kunnon ateriat kiinalaista, $3,90 eli aika tasan 3e/annos! Suomeenki tommosia kiitooos. Masut täynnä lähettiin kierteleen kauppoihin ja ettimään valmistujaismekkoja (KAUHIA RESSI !!) ja tuliaisia. Mekkoja ei löytyny ja tuliaisetki jäi melko vähiin. 

Voi ikkunanpesijä rukkaa...

Tälle turisteilulle ei vaan tuu loppua :D

Mikässesiinä?! Vieläkö joku ei tunnista? :D

Liikenneympyrätaidetta aussien huumorilla höystettynä

Aww mikä sulonalle yhen talon partsilla

Bongaa Jenni!

Lauantaina piti siis ottaa uus yritys ja suunnattiin Paddy's Markettiin kierteleen ja kaiveleen tuliaisia vähän paremmalla menestyksellä. Takas kotiin tullessa alettiin valmistautumaan illan dress up partyihin! Halloween oli vallannu kaupungin ja meki järkättiin koko talon voimin omat naamiaiset. Jenni rakensi ittellensä keijun siivet muovipusseista ja kahesta henkarista, taikasauva väsättiin kinkin syömispuikosta ja post it -lapuista ja kiharoita väsättiin kaks tuntia huonoin tuloksin Suomi-leideiltä lainatulla suoristusraudalla. Miten te oikeen ne teette? Repsu, Jenni ois niin kaivannu sun kiharrustaitoja! Ei meiltä vaan onnistunu :( Riina lainas kämppikseltä hattua ja vetäs kaapista heinämiehen kamppeet niskaan. Mietittiin sitte siinä mitä Riina vastaa ku joku kysyy mitä se esittää. "Hay man!" Selkeesti. Juhlat oliki oikeen onnistuneet hurrrjan pelottavasta seurasta huolimatta ja jatkettiin vielä iltaa naapuribaariin kaikenkarvasten olioiden sekaan.

Voi keijurukkaa mihin seuraan joutu :( Iiks!

Sunnuntaina oliki sitte rapsapäivä! Ihan kaikella tavalla. Väsättiin silmät ristissä harjotteluraporttia, katottiin Muumeja ja tehtiin välissä tortilloja pahimpaan nälkään. Mitään tän ihmeempää ei jaksettu.

Huomenna starttaa vika harjotteluviikko. Sydneyssä eessä enää kaks viikkoa ja sitte lähetäänki kohti Suomea "muutaman" välipysähyksen kautta. Opiskelijabudjetilla semmosissa 4-5 tähen hotelleissa... ups :D Tytöt reissussa!


♥: Jenni & Riina

Random

1. Nähtiin yks päivä töistä tullessa eka kunnon transu. Mies jakkupuvussa ja muutenki täyessä tällingissä. Myöhemmin näitä sulosääriä alkoi tippua nokan eteen hieman tiheämmin ja nyt niitä on bongattuna jo ainaki kolme neljä viis. (Joo tätä postausta on ehkä pihtailtu aika kauan... :D) Paras oli ehkä se kun pinkkiin paitaan ja minihameeseen pukeutunut kaljupäinen ja pitkänokkainen mies tulee korkokengät jalassa vastaan työmatkalla.. Ai miten niin päät käänty?

2. Täällä ei oo rämiä autoja. Ei vaan oo. 97% ohi huristelevista autoista on jotain pakalta vedettyjä hienostomobiileja ja kivoja avoautojaki tulee vastaan puolen minsan välein. Tytöillä alkaa autokuume nousta, eikä Suomessa ihan se vuoden -89 Lada tuukaan kelpaamaan. (Äiti ja iskä, älkää kysykö millä ees se Lada tultas rahottamaan. Sehän on vaan järjestelykysymys!)

3. Autoihin ku päästiin ni voiaanki samatien avautua tästä liikennekulttuurista. Töötit ja kansainväliset käsimerkit on käytössä jatkuvasti ja liikenne on muutenki tosi aggressiivista. Taksit kyllä varmasti ajaa päälle jos satut olemaan niiden tiellä vihreiden palaessa ja ku täällähän ei muuten pääse ikinä mihinkään, jos ei joskus kipitä päin punasia.

4.  Täällä kaikki on kyllä ihan pirun kallista. Kaupassa käymisestä on tullu yksi ohjelmanumero päivälle, koska nämä neidit pystyy helposti kuluttamaan tunnin pelkässä ruokakaupassa. Hyllyjen välissä menee tovi jos toinenki kun etitään just se halvin vaihtoehto. Ja kauppalistan voi ensin kirjottaa ja sitte unohtaa sinne sängyn päälle, kaupassa sitte äimistellään mitästä piti ostaa. 

Tomaatit 8 dollaria/kg! Mikä mieletön tarjous

Lohi tommoset vajaa $40/kg. :((((

Ainoat naista ymmärtävät miehet, $11,95/rasia!

5. Seitsemän pientä kääpiötä, joista muutama oli vaan paikalla, näyttää millasella asenteella sinne puutarhaan mennään!

6. Tää legginssikulttuuri on oikeesti jotain ihan käsittämätöntä. Meillä on jopa töissä ihan tavallista että osa porukasta käyttää leggareita housuina, eikä puhettakaan että niiden kanssa tarttis mitään takamuksen peittävää paitaa pitää. Ei siis hätää armaat suomalaisystävämme! Koska Australia on niin sivistynyt maa, voidaan me nyt ottaa oppia ja unohtaa samalla turhat vaatekriisit. Ei siis muuta ku kalsarit (kyllä, just semmoset mustat kulahtaneet viis vuotta vanhat pierukalsarit) jalkaan ja baanalle!


7. Täällä ei ketään kiinnosta mitä vastaantulijalla on päällä. Sydneyssä näkee jos jonkinlaista tallaajaa. Toppatakkia on ihan jees käyttää 30 asteen helteellä ihan vaan varalta, ettei vaan sairastu! Ja kannattaa vielä samalla kannatella pään päällä sateenvarjoa aurinkovarjoa tuuraamassa, ettei vaan pääse ruskettumaan. Unohtamatta toki niitä legginssejä.

Salakuvausta satikkaa aurinkovarjona käyttävästä.
Ne leggarit vaan puuttuu :(

 8. Jenni päätti just ettei se anna Riinan enää ostaa uutta karkkipussia, ennen ku noi neljä edellisten viikkojen aikana ostettua puoliksi syötyä on napsittu naamaan. Sorry mate!

9. Naapuria voi aina piristää mustalla silmällä. Aamulla meikatessamme naapurin poika tulee kysymään "jotain meikkiä mustaa silmää peittämään. Töihin pitäis mennä." Peitekynä, ole hyvä. Ei se ihan täydellisesti menny, mutta oli se vähän parempi.

10. Paikallisilla neitokaisilla on tapana pukeutua viihteelle lähtiessään hieman paljastavammin mihin ollaan totuttu. Darling Harbourissa talsittiin menemään nahkatakit päällä, kun tytöt astelee vastaan hillittömissä killerikoroissa ja säälittävä vaatekappale päällä, jonka sivusta voi ohikulkija huoletta nähdä millanen rintavarustus neitoselta löytyy. Vesirajaa unohtamatta, helma ei todellakaan saa olla kuin justiinsa ahterin alapuolelle.

11. Bussissa törmättiin mielenkiintoseen homopariskuntaan. Toinen oli ympäripäissään ja toinen hautas häpeissään pään käsiinsä ku Herra Jurri poukkoili pitkin bussia, muksahteli lattialle makaamaan ja säikytteli kanssamatkustajia häirittemällä niiden lehden lukua. Lopulta Herra Jurri keksi, että nyt on hyvä hetki painaa nappia ja kävellä loppumatka, joten eiköhän se hoiperrellu bussista ulos ja Herra Häpeä sai kantaa pariskunnan neljä matkalaukkua ja pyydellä samalla bussikuskilta anteeksi. Sinne ne jäi pysäkille taistelemaan ja matkaa määränpäähän oli vielä pari-kolme kilsaa. Näinköhän sai Herra Häpeä lopulta kantaa matkalaukkujen lisäksi myös Herra Jurrin perille.

PS. Muutama viikko myöhemmin käveltiin reippaasti töistä kotiin kunnes matkalla nähtiin jotain tuttua. Herrat Jurri ja Häpeä istuivat yllättäen bussipysäkillä. Tällä kertaa Herra Häpeä näyttäytyi meille punaisine huulineen ja hamosineen söpösti pussaten partneriaan.


12. Laittasitko oman keittiön pöydälle tämmösen komistuksen? Veitteä takasin laittaessa voit kuvitella jonku pään tilalle, tä?

13. Kyllä väsynyttä työläistä ärsytetään kun vihdoin pääset muutaman kymmenen metrin päähän ulko-ovesta, niin vastassa on mikäs muu kuin never ending corner! Tässä todistusaineistoa.

14. Haha, kaikki tapahtuu työmatkalla! Mikä seikkailumatka joka aamu ja ilta, joten tässä vielä lisää jotain. Kahden eri sähköpylvään välissä roikkuu yhteensä kolmet kenkäparit. Eräänä kauniina päivänä päätettiin kuvata parit pariskunnat. Yks päivä meitä sivistettiin kertomalla, että kenkien roikkuminen sähkölangoissa tarkottaa sitä, että lähellä on huumekauppiaita. Tai jotain :D

15. Joulu tuli kauppoihin! Ja nythän eletään vasta lokakuuta. Ja tämä tapahtui lokakuun alussa... Me kun luultiin, että Suomessa ollaan liian ajoissa.

16. Tapansa kullakin kattaa pöytä. Yleensä kaikki laitetaan vasemmalle puolelle, mikä meistä on ihan väärä puoli kattaukselle. Oikealla sen olla pitää. Mutta paras oli tämmöinen:

17. "Let's see how high we can get!!!!!" Terveiset kämppikseltä facebook-seinällä. Elkää järkyttykö.

18. Täältä löytyy mielenkiintosia lintuja niin ulkonäöltään kuin ääntelyltään. Harmi kun ääninäytettä ei löydy, mutta tässä muutama kaunotar.

Ensimmäisten päivien lounashirviö!

Pelle pelikaani polski satamassa

Papukaijojakin näkyy harva se päivä

19. "Tosi vaikee aa koo sentti tolla yhellä, tolla ii är lantilaisella." Näin meillä varmistetaan se, ettei kukaan IHAN varmasti ymmärrä, mitä ja kenestä puhutaan :D Saa kyllä Helsinki-Vantaalle laskeutuessa olla tosissaan tarkkana, ettei isoon ääneen mee haukkumaan jonku mummon kukkapöksyjä. Saa vielä kävelykepistä kuhmun päähänsä.

20. Tämmöstä myyään työmatkan (kuka yllätty nostaa käden ylös NYT) varrella!

Että semmosta tällä kertaa.

♥: Jenni & Riina

Kinkkujen käristelyä, makuelämyksiä ja vipattavat tanssijalat

Kolme päivää töitä ja kolme päivää vapaata, ei paha. Viimenen työpäivä viime viikolle ei ollu mikään miellyttävä ainakaan loppupäivästä. Fiksuina tyttöinä otettiin töihin täyttävät eväät eli lämmin kuppi -tyyliset pussikeitot, porkkanat, banaanit ja myslipatukat. Määrällisesti vois luulla, että pärjää siihen asti kun saa ruokaa iltapäivällä nokan eteen, mutta ei se ihan niin menny. Käveltiin kotia kohti ja puolessa välin matkaa heikotus otti vallan. Ei siinä tuskassa auttanu kun poiketa lähimpään kauppaan ostamaan jotain mitä haukata välipalaksi.

Aamulla oltiin sovittu, että ruoka olis kuudelta valmis ja nälissämme ooteltiin kellon lyövän kuutta. Kauhuksemme saatiin tietää, että ruoka olis vasta 7-8 aikaan, mutta eipä menny läpi. Uhattiin tehä ruoka ite jos ei ala piakkoin ruokaa tippua nassun eteen. Eli homman nimihän oli se, että Guy with the hat teki meille ceasar-salaatin ruuaksi kun tarjottiin aikasemmin omatekoista pitsaa. Enivei, ruokaa ootellessa istuttiin koneella kera murisevien mahojen, mutta eipä menny kauaa kun huoneen ovelle ilmesty kokki ruokien kera. Popsittiin hyvät salaatit naamariin ja oloki parani kummasti!

Niiiiin hyvvää!

Perjantain sää näytti sen verran lämpimältä, että suunnattiin Suomi-leidien katolle palvomaan aurinkoa. Lämpöasteitahan oli yli 30 ja tuuli olematonta. Eli oli kuuma. Mutta vieressä oli mukava uima-allas mihin päätettiin yksissä tuumin pulahtaa viilentymään... not! Vesi oli ihan kuumaa! Lähempänä 40 astetta, niin koitappas siinä viilentyä. Riina ja I koitti uida kilometrin, mutta ei siihen kyenny millään. 500 m oli tarpeeksi ja naamat punotti siihen malliin, että jotaki oli tehty. Muutama tunti kinkkujen käristelyä riitti ja lähettiin Market Cityyn kattelemaan josko löytäis jonkin sortin tuliaisia tai mekkoa valmistujaisiin. Eipä löytyny kun vyö Riinalle ja kasa hedelmiä molemmille. Illaksi sovittiin tärskyt tyttöjen kanssa taas Market Cityyn ja mentiin syömään sushia. Ruuat liikku liukuhihnalla eteenpäin ja napattiin mieluisat annokset itelle. Ruuat maksettiin lautasmäärän mukaan eli jokainen lautanen/annos oli 3aud. Kinuttiin tietenkin opiskelija-alennusta suomalaisilla opiskelijakorteilla ja läpi meni. Yhelle annokselle tuli siis 2,5aud hintaa.

Sieltä sai valkata sen mitä mieli teki ja nopein
lintu madon nappas :D Jotku annokset ei kauaa
ehtiny hihnalla pyöriä

Sushien jälkeen lähettiin kävelemään Darling Harbouriin päin ja yllättäen ilotulitukset alko paukkumaan. Taas. Jenni ja A juoksi mielissään kattomaan lähemmäs, mutta sen verran kaukana oltiin ettei ehitty nähä kunnolla. Mietittiin vaihtoehtoja illan jatkamiseksi ja päätettiin lähteä ostamaan pannaritarvikkeet. Melkein kaupan ovella tytöt tuumasi, että kello lyö kymmentä ettei kehata enää alkaa pannarin tekoon. Hylättiin siis pannarit ja sovittiin pannaritreffit myöhemmäksi. Kello tosiaan alko olla paljon, joten päätettiin sanoa heipat ja suunnata kämpille.

Kattokaa nyt ku täällä tuo kuu on väärinpäin! :D

Lauantaina suunnattiin taas auringon palvontaan. Tällä kertaa lähettiin muutaman kämppiksen kanssa Coogee Beachille bussilla. Tarkotuksena oli kävellä Coogeelta Bondi Beachille rantoja pitkin, matkaa tälle ois ollu 5km. Ja kuten ehkä jo saatoitte ymmärtää, että ei me sitä kävelty. Päästiin Coogeelle ja lyötiin pyyhkeet hiekalle ja otettiin tovi aurinkoa. Tuuli oli ihan järkyttävä ja pilviä alko kerääntymään taivaalle ihan kiitettävästi. Hylättiin siis kävelyreissu ja otettiin aurinkoa siihen asti kunnes menee ihan pilviseksi. Pilvien kaikotessa yhtä nopeesti ku ne oli tulluki käytiin vielä kävelemässä viereisen kallion päällä jaa ihasteltiin maisemia. Parit räpsyt sieltä täältä muistoksi. Tältä rannalta löyty muuten ensimmäinen beachvolley-kenttä! Riinalla iski mahoton lentiskuume eli pitänee lähteä pelailemaan kunhan pallo löytyy. 

Coogee Beach

Jenniä vähän lapsetti

Illaksi oli suunnitelmissa lähteä Kings Crossille testamaan ensimmäinen kunnon night club. Muutamat kämppikset seuraksi ja kohti junaa. Päädyttiin World Bar -nimiseen baariin ja sisäänpääsymaksu oli aika suolanen. 20 dollaria, että pääsee baariin... Huh. Maksettiin kiltisti liput ja kierrettiin kaikki huoneet läpi. Täällä musiikki soi tosi kovalla baareissa eikä ole paljoa mahollisuuksia jutella kenenkään kanssa. Ainut missä kuulee toisen puheen on pihalla tupakoitsijoiden keskellä, kiva! Päivä oli sen verran pitkä, että kahen aikaa alettiin olla niin väsyneitä, että sänky houkutteli enemmän. Kyseltiin sitten mitenkäs pois päästään ja monelta menee junia niin meidän onneksi saatiin tietää, että junat ei kule, bussit ei kule ja taksit ei ota kyytiin. Nonni! Hienosti. Matkaa kämpille oli n.3-4km. Käveltiin lähemmäs keskustaa jos taksit ottais kyytiin sieltä, mutta ei onnistunu. Käveltiin siis kämpille ja nukkumaan päästiin viideltä aamulla.

Teekannushotteja

Kuten ehkä arvata saattaa, aamulla väsytti. Jostain kumman syystä Riina pomppas pystyyn 10 aikaan ja lueskeli kirjaa ettei Jenni-herkkäuninen herää. Uni tulikin uuestaan ja vähän ajan päästä Jenni pomppas vuorostaan pystyyn. Herättiin ennen 12 molemmat ja hihhuloitiin yövaatteissa 2 asti. Enää ei kehannu lähteä vessaan yövaatteissa, joten oli pakko vaihtaa vaatteet ja astua ihmisten ilmoille. Päivä oli aika mitäänsanomaton. Väsytti ihan mahottomasti. Saatiin ittemme kuitenki kauppaan ruokaostoksille ja väsättiin jopa harjotteluraporttia pari riviä. Nyt se on ainaki alotettu! Oma deadline ois kahen viikon päästä, joten parasta ois pistää tohinaksi senki kans. Illalla alettiin vielä kattomaan elokuvaa alakerrassa, mutta seki osottautu niin surkeaksi ettei jaksettu kauaa kattoa.

Vielä 7 päivää harjottelua jäljellä kahen viikon aikana, joten ei muuta kuin unta palloon ja lyhentämään aamukampaa virkein mielin! Ainaki toivottavasti...

♥: Riina ja Jenni

Landeilua jylhissä maisemissa

Viime viikolla tosiaan saatiin jopa parit sateet niskaamme, ku päästiin kokemaan ekat kunnon kaatosateet myös täällä puolella Tellusta. Mutta onneksi kesä kasteen kuivaa ;) 

Tiistaina koitti kauan odotettu Suomi-päivä, jolloin me siis kerrottiin päiväkodilla sinivalkoisiin pukeutuneille muksuille kaikki ihmetystä ja kummastusta herätyttävät asiat meidän armaasta Suomen maasta. Kyllähän siellä yöttömälle yölle, joulupukille, revontulille ja lumiukoille räpsyteltiin epäuskosina silmiä huulet pyöreinä. Suomen kielen lausuminen oli myös ihan oma ohjelmanumeronsa, mutta hienosti lapset siitä suoriutu. Pienimmät ei meinannu jaksaa ihan koko aikaa keskittyä, mutta onneksi meiän kauniit sulosointuraakunnat laulut ja leikit ja etenki viimisenä ohjelmanumerossa olleet Muumien esittelyt pelasti päivän. Loppuun katottiin vielä ihka ensimmäinen Muumi-jakso, eli Kevät Muumilaaksossa. Oli muuten niin suosittu, että euraavana päivänä yks isä kerto latailleensa koneelle Muumeja ja katelleensa niitä koko illan lapsensa kanssa :) Hihi, Muumit valtaa Australian!

Tehtiin selväksi, että jo päiväkodin ulko-ovella
kaikki tiesi mistä on kyse

Meiän ihan ite askartelema Muumimaailma!

Torstai-iltana vallattiin meiän Suomi-jengin kans meiän olkkari, kateltiin jotain tyttömäistä romanttista draamaa ja syötiin herkkuja. Olipa kiva höpötellä ihan antaumuksella vaan suomeksi, ja saatiinki hieman ihmetystä osaksemme, ku muut ei tajunnu yhtään mille naurettiin. 

Meiän oli tarkotus lopettaa viime viikon työt jo torstaina, koska niitä ekstratunteja on tosiaan kertyny niin paljon. Kateltiin kuitenki tiistaina ja keskiviikkona kauhuissaan perjantain säätiedotuksia, ku eihän e näyttäny koko päivälle muuta ku Esterin takalistoa. Päätettiin sitte olla reippaita, vyöryttiin vielä perjantainaki kiroillen ja silmät ristissä töihin ja siirrettiin vapaapäivä suosiolla maanantaille. Unohettiin myös fiksuina tyttöinä torstaina sateenvarjot töihin, joten olihan ne pakko mennä sieltä perjantaina noukkimaan kotiin. Arvaatte varmaan millanen ilma meitä ulkona ootti ku perjantaina astuttiin ovesta ulos. It was raining cats and dogs! Hirveen kiva oli juosta pysäkille kaikkien mahollisten katosten kautta koukaten :D

Kauan odotettua kahvia!

Lauantaina otettiin rennosti. Kävästiin pyöriskelemässä hetki viereisessä ostoskeskuksessa. Riina osti repun ja molemmat löysi vähän tuliaisia kotiin tuotaviksi. Kämpille tullessa kävi samantien kutsu ja kävästiin sitte myös Mac Gyverin kans kahvilla. Jenni tutustu erilaisiin kahvimakuihin ja oli ihan innossaan, täällä ku ei kunnollisia kahvinkeittimiä tunneta. Mokomaki teetä lipittävä kansa. Tämän jälkeen tultiin kämpille pakkailemaan ja syömään ja sitte suunnattiin kaikessa rauhassa juna-asemalle... not! Ei menny taas niinku Strömsössä. Lähettiin pienellä kiireellä kipittelemään 5.25 pm (Täähän alkaa jäähä päälle, klo 17.25 siis!) lähtevään junaan, ku Jenni huomas jättäneensä kameransa toiseen laukkuun. Mitä sitä turhaan tekemään elämää itellensä liian helpoksi! Pienet spurtit takas kämpille, kamera mukaan ja juoksujalkaa takas tavaroiden kanssa kiltisti odottavan Riinan luo. Oikeeseen junaan ehittiinki sitte tasan minuutti ennen junan lähtöä. Tätä ennen jouduttiin kyselemään ystävälliseltä konnarilta oikeeta junaa, koska meille oli kirjotettu (No oikeesti oli kerranki jonku muun vika! :D) lapulle väärän päivän aikataulut, eikä juna ollukaan sillä laiturilla millä sen piti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

... Toki meidät tuntien ei edelleenkään. Tajuttiin, että ei nyt sittenkään tiietä päästäänkö kyseisellä junalla suoraan päätepisteeseen, joten ei muuta ku tekstiviestiä asiasta tietävälle. Toisena paniikin aiheena oliki sitte matkaliput. Me oltiin tietenki taas ostettu rahan säästö silmissä opiskelijaliput, eikä oltu varmoja käydäänkö noissa kaukojunissa tarkistamassa liput. Ja sakkohan ois semmoset rapiat 100 dollaria. Siinä sitte kusi molemmissa sukissa ootettiin, näkyykö konnaria tai tuleeko tekstaria. Konnaria ei näkyny, mutta eipä pahemmin kuulunu tekstariakaan. No, vaihtoasema meni jo ohi, joten piti vaan toivoa parasta. Junan ikkunasta oli kiva seurailla maisemia, mutta kaikkein vekkulein kaveri joka nähtiin, oli kameli! Siellä se laukkas hevosten keskellä kyttyrä selässä laidalta toiselle pomppien. Pikkasen sai hierasta silmiä, että näkeekö sitä unta.

Päästiin jopa perille junaa vaihtamatta ja jäätiin ootteleen kyytiä. Tässä vaiheessa voiaan kai paljastaa, että oltiin sovittu meiän työkaverin, K:n kanssa, että lähetään sunnuntaina Blue Mountainsille. K:n isä oli luvannu lähtee meiän oppaaksi ja päästiin K:n vanhempien luo yöksi, koska aamulla ois luvassa aikanen herätys. Ihanan ystävällisiä ihmisiä :) Käytiin ihailemassa pikkukylän maisemia ja Sydneyn kaupungin ääriviivoja yhellä kaupungin korkeimmista paikoista. Olipa jännä nähä, miten 80 kilsanki päähän Sydney Towerin tunnisti sieltä kaikkien muiden rakennusten keskeltä.

Ylisöpö marsu, jolle syötettiin vähä porkkanaa

K:n perheellä on kaks koiraa ja marsu, joiden kanssa päästiin leikkimään jo ennen taloksi majoittautumista. Oltiin siinä käsityksessä, että nukuttais talon yläkerrassa, mutta K:n äiti käskiki meidät autoon ja hurautettiin mäkeä vähän ylöspäin toiselle talolle, joka saatiin vallottaa yheksi yöksi. Talo muistutti lähinnä aavetaloa, mutta hengissä sieltä selvittiin :D Illalla käytiin vielä lähiravintolassa syömässä K:n isän, äidin ja veljen kanssa. Olipa muuten hyvät pöperöt! Mainostettiin taas vähän Muumeja ja kateltiin yhtä jaksoa jälkkäreitä ootellessa.

Erittäin juustoista juustokakkua

Sunnuntaiaamuna heräiltiin aikasin ja lähettiin K:n isän ja veljen kanssa köröttelemään kohti Sinivuoria. Matkalta napattiin kyytiin myös väsyny K, joka oli ehtiny kaverinsa synttärihumujen jälkeen nukkua ruhtinaalliset kaks tuntia. Matkalla syötiin karkkia ja ihailtiin koko ajan vaan hienompia maisemia.

K:n isä on alunperin kotoisin Blue Mountainseilta ja kierrätti meitä siellä pitkin poikin eri paikoissa. Ei oltais ikinä omin neuvoin osattu käyä kaikilla noilla näköalapaikoilla ja oli mahtavaa ku joku ties kaikki must see -kohteet. Ihan eka käytiin pällistelemässä Wentworth Fallssia, eli ihan kunnon kokosta vesiputousta. K:n isä jäi ylös vartioimaan meiän tavaroita ja me nuoriso kipiteltiin pitkät portaat alas, jotta päästiin suoraan vesiputouksen päällä kulkeville kiville. Maisemat oli ihan mielettömät! Ei niissä portaissa vielä alas loikkiessa ollu vaikeuksia, mutta se ylös kipuaminen otti vähän kunnon päälle...

Mielettömät maisemat

 Alas oli piiiiiiiiitkä matka

Tommonen vaatimaton vesiputous

Pää pilvissä

Armas matkaseuralainen ♥

Seuraavaksi hurautettiin sille ainoalle nähtävyydelle, joka meki tiiettiin etukäteen, eli Three Sisterssille. Kivimuodostelma, joka on nimetty kolmeksi sisarukseksi. Sieltä suunnattiin kolmelle eri Trolley ridelle (vaijeriajeluille?). Yks kulki kahden vuoren välillä ja korkeimmillaan oltiin 230 metrin korkeudella. Hui! Toinen taas oli maailman jyrkin matkustajia kuljettava rautatie ja kolmas muuten vaan hieno :D

Kolome sisarustahan ne siinä

Tollasella sitä matkustettiin vuorelta toiselle.

230 metriä ilmaa jalkojen alla. Iiks!

Maha alko kurnia siihen malliin, että suunnattiin porukalla syömään kiinalaiseen ja jaettiin siellä ruuat niin, että kaikki sai maistaa kaikkien ruokia. Sen jälkeen lähettiinki ajelemaan takas majapaikkaan. Matkalla käytiin vielä kattelemassa kenguja ja hihiteltiin pikkukengurulle, joka tunki päänsä äidin mahapussiin meitä säikähtäessään. Miten söpöä! K:n isä nakkas meiät vielä illalla takas Sydneyyn, ku perheen äiti oli tulossa tänne kans.

Äitikengu ja pikkukengu, eli Joey. Ootteko muuten
koskaan hoksannu, että Nalle Puhissa seikkailevat
kengurut on Kengu ja Ruu = KenguRuu, Kenguru.
Tällanen ahaa-elämys koettiin reissun päällä :D

Maanantaina lähettiin team A&I:n talon katolla olevalle altaalle ottamaan aurinkoa. Muistona Jennillä ravun punanen selkä, joka onneksi on jo vaalentunu muutaman asteen. Sillä lailla! Ens kerralla vois levittää sitä aurinkorasvaa uuden kerroksen uimisen jälkeen, vaikka siinä purkissa kuinka lukeeki water resistant.

Onneks meiän talon katolla ei oo tollasta, hyi.

Tää kirjottaminen laahaa taas vähän jäljessä, ku kummasti on muutaki tekemistä tänne raapustamisen lisäksi. Enää huominen töitä ja sitte taas kolmen päivän vapaat, not bad!


♥: Jenni & Riina

Burn baby burn!

Tällä viikolla tytöt vaivautu töihin jopa kolmena päivänä. Maanantaina oli tosiaan public holiday ja torstaina pidettiin "suunnitelupäivä" ens viikon tiistain Suomi-päivää varten. Toisin sanoen lähettiin piitsille. Lämmintä oli yli 30 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Täydellinen päivä siis lähteä Bondi Beachille! Kyllä me ne suunnittelutki tehtiin, tosin eri päivänä. Mutta tehtiin kuitenkin!

Rannalle pääseminen ei ollu ihan helppoa. Ensin hypättiin junaan, joka meni Bondi Junctionille ja sieltä vaihdettiin bussiin. Bussiin oli muutama muukin menossa. Piti väkisin tunkea ittesä bussiin, että päästiin ennen ku se täyttyy. Onneksi päästiin kyytiin ja lopulta myös perille. Näkymät oli mahtavat! 

Bondi Beach

Kylmää vettä!

Iiiisot aallot

 Rannalla tosiaan oli muutama muukin, vaikka oli arkipäivä. Täällä on ollut pari viikkoa koulujen lomaviikot, joten nuorisoa oli paikalla pilvin pimein. Vesi oli kylmää, ainaki meidän mielestä, mutta ei se uimareita ja surffareita haitannu. Itehän ei uskallettu vielä mennä. 

Muutama tunti palvottiin armollisesti aurinkoa ja käristettiin kinkkujamme, jonka jälkeen päädyttiin ylihienoon paikkaan kattelemaan merta ja maisemia. Käveltiin ihan meren vierestä ja kavuttiin portaita ylöspäin. Päädyttiin kallion päälle, missä oli näköalapaikka ja suora pudotus mereen. Kuvat kertokoon loput. 

Perjantaiaamuna vääntäydyttiin töihin hiostavassa ja kuumassa ilmassa (kyllä, käveltiin 5km 25 asteen lämmössä) ja hikoiltiin päivä päiväkodilla. Illaksi ilma jäähty aika huomattavasti ja oli alle 20 astetta lämmintä, nyyh. Istuttiin siis iltaa kämppisten kanssa ja juoruiltiin kaikesta maan ja taivaan välillä. Käytiin myös katolla ihailemassa yönäkymiä!

Näkymät meiän katolta

Lauantaina satoi koko päivän, mutta mentiin silti käymään muutaman kämppiksen kanssa lähimarkkinoilla. Jenni löysi laukun ja sormuksen. Molemmat osti myös Angry Birds avaimenperä-kaiuttimet! Vähä ne oli hienot ja kovaääniset :D Markkinoiden jälkeen päädyttiin kämpille tsekkaamaan leipomistarvikkeita ja laatimaan kauppalistaa. Tarkoituksena oli leipoa porukalla kaikkea hyvvää :) Me suomalaisittain leivottiin korvapuusteja, kaksi tyttöä hollannista teki suklaakakun ja MacGyver with the hat teki mansikkacupcakeseja! Eli ilta meni herkkuja syödessä ja leffaa kattoessa.

Ei me täällä ainakaan nälkään kuolla :) Suklaakakku ehti mennä jo
parempiin suihin ennen tän kuvan ottamista

Sunnuntaina nukuttiin pitkään, mikä on aika harvinaista, kun Riinalla on ollut tapana heräillä ennen kukon pierasua myös viikonloppusin. Yöllä siirrettiin myös kelloa tunnilla eteenpäin, eli aikaero Suomeen on nyt 8 tuntia... Kolmen viikon päästä ollaankin 9 tunnin aikaerossa kun sielläkin kello liikkuu taaksepäin. Hyvästi siis skypepuhelut Suomeen :( Aamut tahtoo viikonloppusin venyä aika pitkälle ja sunnuntaiaamukin noudatti tätä hyväksi todettua kaavaa. Lähettiin 1 jälkeen käymään Darling Harbourissa Latinofestivaaleilla. Eipä siellä mitään kummosta kyllä ollut, mutta fiilisteltiin nurmikolla latinorytmien parissa. Päätettiin vielä poiketa parissa putiikissa ja Jennin mekkovarasto kasvoi yhdellä yksilöllä. 

Tänne ei siis rentoa viikonloppua kummempaa ja ens viikoksi onki odotettavissa lähes Suomen kaltaisia säitä... Vettä sataa joka hiton päivä. Toivottavasti ennusteet ei pidä paikkansa. 202 Broadway kuittaa.

♥: Riina ja Jenni