Kinkkujen käristelyä, makuelämyksiä ja vipattavat tanssijalat

Kolme päivää töitä ja kolme päivää vapaata, ei paha. Viimenen työpäivä viime viikolle ei ollu mikään miellyttävä ainakaan loppupäivästä. Fiksuina tyttöinä otettiin töihin täyttävät eväät eli lämmin kuppi -tyyliset pussikeitot, porkkanat, banaanit ja myslipatukat. Määrällisesti vois luulla, että pärjää siihen asti kun saa ruokaa iltapäivällä nokan eteen, mutta ei se ihan niin menny. Käveltiin kotia kohti ja puolessa välin matkaa heikotus otti vallan. Ei siinä tuskassa auttanu kun poiketa lähimpään kauppaan ostamaan jotain mitä haukata välipalaksi.

Aamulla oltiin sovittu, että ruoka olis kuudelta valmis ja nälissämme ooteltiin kellon lyövän kuutta. Kauhuksemme saatiin tietää, että ruoka olis vasta 7-8 aikaan, mutta eipä menny läpi. Uhattiin tehä ruoka ite jos ei ala piakkoin ruokaa tippua nassun eteen. Eli homman nimihän oli se, että Guy with the hat teki meille ceasar-salaatin ruuaksi kun tarjottiin aikasemmin omatekoista pitsaa. Enivei, ruokaa ootellessa istuttiin koneella kera murisevien mahojen, mutta eipä menny kauaa kun huoneen ovelle ilmesty kokki ruokien kera. Popsittiin hyvät salaatit naamariin ja oloki parani kummasti!

Niiiiin hyvvää!

Perjantain sää näytti sen verran lämpimältä, että suunnattiin Suomi-leidien katolle palvomaan aurinkoa. Lämpöasteitahan oli yli 30 ja tuuli olematonta. Eli oli kuuma. Mutta vieressä oli mukava uima-allas mihin päätettiin yksissä tuumin pulahtaa viilentymään... not! Vesi oli ihan kuumaa! Lähempänä 40 astetta, niin koitappas siinä viilentyä. Riina ja I koitti uida kilometrin, mutta ei siihen kyenny millään. 500 m oli tarpeeksi ja naamat punotti siihen malliin, että jotaki oli tehty. Muutama tunti kinkkujen käristelyä riitti ja lähettiin Market Cityyn kattelemaan josko löytäis jonkin sortin tuliaisia tai mekkoa valmistujaisiin. Eipä löytyny kun vyö Riinalle ja kasa hedelmiä molemmille. Illaksi sovittiin tärskyt tyttöjen kanssa taas Market Cityyn ja mentiin syömään sushia. Ruuat liikku liukuhihnalla eteenpäin ja napattiin mieluisat annokset itelle. Ruuat maksettiin lautasmäärän mukaan eli jokainen lautanen/annos oli 3aud. Kinuttiin tietenkin opiskelija-alennusta suomalaisilla opiskelijakorteilla ja läpi meni. Yhelle annokselle tuli siis 2,5aud hintaa.

Sieltä sai valkata sen mitä mieli teki ja nopein
lintu madon nappas :D Jotku annokset ei kauaa
ehtiny hihnalla pyöriä

Sushien jälkeen lähettiin kävelemään Darling Harbouriin päin ja yllättäen ilotulitukset alko paukkumaan. Taas. Jenni ja A juoksi mielissään kattomaan lähemmäs, mutta sen verran kaukana oltiin ettei ehitty nähä kunnolla. Mietittiin vaihtoehtoja illan jatkamiseksi ja päätettiin lähteä ostamaan pannaritarvikkeet. Melkein kaupan ovella tytöt tuumasi, että kello lyö kymmentä ettei kehata enää alkaa pannarin tekoon. Hylättiin siis pannarit ja sovittiin pannaritreffit myöhemmäksi. Kello tosiaan alko olla paljon, joten päätettiin sanoa heipat ja suunnata kämpille.

Kattokaa nyt ku täällä tuo kuu on väärinpäin! :D

Lauantaina suunnattiin taas auringon palvontaan. Tällä kertaa lähettiin muutaman kämppiksen kanssa Coogee Beachille bussilla. Tarkotuksena oli kävellä Coogeelta Bondi Beachille rantoja pitkin, matkaa tälle ois ollu 5km. Ja kuten ehkä jo saatoitte ymmärtää, että ei me sitä kävelty. Päästiin Coogeelle ja lyötiin pyyhkeet hiekalle ja otettiin tovi aurinkoa. Tuuli oli ihan järkyttävä ja pilviä alko kerääntymään taivaalle ihan kiitettävästi. Hylättiin siis kävelyreissu ja otettiin aurinkoa siihen asti kunnes menee ihan pilviseksi. Pilvien kaikotessa yhtä nopeesti ku ne oli tulluki käytiin vielä kävelemässä viereisen kallion päällä jaa ihasteltiin maisemia. Parit räpsyt sieltä täältä muistoksi. Tältä rannalta löyty muuten ensimmäinen beachvolley-kenttä! Riinalla iski mahoton lentiskuume eli pitänee lähteä pelailemaan kunhan pallo löytyy. 

Coogee Beach

Jenniä vähän lapsetti

Illaksi oli suunnitelmissa lähteä Kings Crossille testamaan ensimmäinen kunnon night club. Muutamat kämppikset seuraksi ja kohti junaa. Päädyttiin World Bar -nimiseen baariin ja sisäänpääsymaksu oli aika suolanen. 20 dollaria, että pääsee baariin... Huh. Maksettiin kiltisti liput ja kierrettiin kaikki huoneet läpi. Täällä musiikki soi tosi kovalla baareissa eikä ole paljoa mahollisuuksia jutella kenenkään kanssa. Ainut missä kuulee toisen puheen on pihalla tupakoitsijoiden keskellä, kiva! Päivä oli sen verran pitkä, että kahen aikaa alettiin olla niin väsyneitä, että sänky houkutteli enemmän. Kyseltiin sitten mitenkäs pois päästään ja monelta menee junia niin meidän onneksi saatiin tietää, että junat ei kule, bussit ei kule ja taksit ei ota kyytiin. Nonni! Hienosti. Matkaa kämpille oli n.3-4km. Käveltiin lähemmäs keskustaa jos taksit ottais kyytiin sieltä, mutta ei onnistunu. Käveltiin siis kämpille ja nukkumaan päästiin viideltä aamulla.

Teekannushotteja

Kuten ehkä arvata saattaa, aamulla väsytti. Jostain kumman syystä Riina pomppas pystyyn 10 aikaan ja lueskeli kirjaa ettei Jenni-herkkäuninen herää. Uni tulikin uuestaan ja vähän ajan päästä Jenni pomppas vuorostaan pystyyn. Herättiin ennen 12 molemmat ja hihhuloitiin yövaatteissa 2 asti. Enää ei kehannu lähteä vessaan yövaatteissa, joten oli pakko vaihtaa vaatteet ja astua ihmisten ilmoille. Päivä oli aika mitäänsanomaton. Väsytti ihan mahottomasti. Saatiin ittemme kuitenki kauppaan ruokaostoksille ja väsättiin jopa harjotteluraporttia pari riviä. Nyt se on ainaki alotettu! Oma deadline ois kahen viikon päästä, joten parasta ois pistää tohinaksi senki kans. Illalla alettiin vielä kattomaan elokuvaa alakerrassa, mutta seki osottautu niin surkeaksi ettei jaksettu kauaa kattoa.

Vielä 7 päivää harjottelua jäljellä kahen viikon aikana, joten ei muuta kuin unta palloon ja lyhentämään aamukampaa virkein mielin! Ainaki toivottavasti...

♥: Riina ja Jenni