Tiistaina koitti kauan odotettu Suomi-päivä, jolloin me siis kerrottiin päiväkodilla sinivalkoisiin pukeutuneille muksuille kaikki ihmetystä ja kummastusta herätyttävät asiat meidän armaasta Suomen maasta. Kyllähän siellä yöttömälle yölle, joulupukille, revontulille ja lumiukoille räpsyteltiin epäuskosina silmiä huulet pyöreinä. Suomen kielen lausuminen oli myös ihan oma ohjelmanumeronsa, mutta hienosti lapset siitä suoriutu. Pienimmät ei meinannu jaksaa ihan koko aikaa keskittyä, mutta onneksi meiän kauniit
| Tehtiin selväksi, että jo päiväkodin ulko-ovella kaikki tiesi mistä on kyse |
| Meiän ihan ite askartelema Muumimaailma! |
Meiän oli tarkotus lopettaa viime viikon työt jo torstaina, koska niitä ekstratunteja on tosiaan kertyny niin paljon. Kateltiin kuitenki tiistaina ja keskiviikkona kauhuissaan perjantain säätiedotuksia, ku eihän e näyttäny koko päivälle muuta ku Esterin takalistoa. Päätettiin sitte olla reippaita, vyöryttiin vielä perjantainaki kiroillen ja silmät ristissä töihin ja siirrettiin vapaapäivä suosiolla maanantaille. Unohettiin myös fiksuina tyttöinä torstaina sateenvarjot töihin, joten olihan ne pakko mennä sieltä perjantaina noukkimaan kotiin. Arvaatte varmaan millanen ilma meitä ulkona ootti ku perjantaina astuttiin ovesta ulos. It was raining cats and dogs! Hirveen kiva oli juosta pysäkille kaikkien mahollisten katosten kautta koukaten :D
| Kauan odotettua kahvia! |
Lauantaina otettiin rennosti. Kävästiin pyöriskelemässä hetki viereisessä ostoskeskuksessa. Riina osti repun ja molemmat löysi vähän tuliaisia kotiin tuotaviksi. Kämpille tullessa kävi samantien kutsu ja kävästiin sitte myös Mac Gyverin kans kahvilla. Jenni tutustu erilaisiin kahvimakuihin ja oli ihan innossaan, täällä ku ei kunnollisia kahvinkeittimiä tunneta. Mokomaki teetä lipittävä kansa. Tämän jälkeen tultiin kämpille pakkailemaan ja syömään ja sitte suunnattiin kaikessa rauhassa juna-asemalle... not! Ei menny taas niinku Strömsössä. Lähettiin pienellä kiireellä kipittelemään 5.25 pm (Täähän alkaa jäähä päälle, klo 17.25 siis!) lähtevään junaan, ku Jenni huomas jättäneensä kameransa toiseen laukkuun. Mitä sitä turhaan tekemään elämää itellensä liian helpoksi! Pienet spurtit takas kämpille, kamera mukaan ja juoksujalkaa takas tavaroiden kanssa kiltisti odottavan Riinan luo. Oikeeseen junaan ehittiinki sitte tasan minuutti ennen junan lähtöä. Tätä ennen jouduttiin kyselemään ystävälliseltä konnarilta oikeeta junaa, koska meille oli kirjotettu (No oikeesti oli kerranki jonku muun vika! :D) lapulle väärän päivän aikataulut, eikä juna ollukaan sillä laiturilla millä sen piti. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!
... Toki meidät tuntien ei edelleenkään. Tajuttiin, että ei nyt sittenkään tiietä päästäänkö kyseisellä junalla suoraan päätepisteeseen, joten ei muuta ku tekstiviestiä asiasta tietävälle. Toisena paniikin aiheena oliki sitte matkaliput. Me oltiin tietenki taas ostettu rahan säästö silmissä opiskelijaliput, eikä oltu varmoja käydäänkö noissa kaukojunissa tarkistamassa liput. Ja sakkohan ois semmoset rapiat 100 dollaria. Siinä sitte kusi molemmissa sukissa ootettiin, näkyykö konnaria tai tuleeko tekstaria. Konnaria ei näkyny, mutta eipä pahemmin kuulunu tekstariakaan. No, vaihtoasema meni jo ohi, joten piti vaan toivoa parasta. Junan ikkunasta oli kiva seurailla maisemia, mutta kaikkein vekkulein kaveri joka nähtiin, oli kameli! Siellä se laukkas hevosten keskellä kyttyrä selässä laidalta toiselle pomppien. Pikkasen sai hierasta silmiä, että näkeekö sitä unta.
Päästiin jopa perille junaa vaihtamatta ja jäätiin ootteleen kyytiä. Tässä vaiheessa voiaan kai paljastaa, että oltiin sovittu meiän työkaverin, K:n kanssa, että lähetään sunnuntaina Blue Mountainsille. K:n isä oli luvannu lähtee meiän oppaaksi ja päästiin K:n vanhempien luo yöksi, koska aamulla ois luvassa aikanen herätys. Ihanan ystävällisiä ihmisiä :) Käytiin ihailemassa pikkukylän maisemia ja Sydneyn kaupungin ääriviivoja yhellä kaupungin korkeimmista paikoista. Olipa jännä nähä, miten 80 kilsanki päähän Sydney Towerin tunnisti sieltä kaikkien muiden rakennusten keskeltä.
| Ylisöpö marsu, jolle syötettiin vähä porkkanaa |
K:n perheellä on kaks koiraa ja marsu, joiden kanssa päästiin leikkimään jo ennen taloksi majoittautumista. Oltiin siinä käsityksessä, että nukuttais talon yläkerrassa, mutta K:n äiti käskiki meidät autoon ja hurautettiin mäkeä vähän ylöspäin toiselle talolle, joka saatiin vallottaa yheksi yöksi. Talo muistutti lähinnä aavetaloa, mutta hengissä sieltä selvittiin :D Illalla käytiin vielä lähiravintolassa syömässä K:n isän, äidin ja veljen kanssa. Olipa muuten hyvät pöperöt! Mainostettiin taas vähän Muumeja ja kateltiin yhtä jaksoa jälkkäreitä ootellessa.
| Erittäin juustoista juustokakkua |
Sunnuntaiaamuna heräiltiin aikasin ja lähettiin K:n isän ja veljen kanssa köröttelemään kohti Sinivuoria. Matkalta napattiin kyytiin myös väsyny K, joka oli ehtiny kaverinsa synttärihumujen jälkeen nukkua ruhtinaalliset kaks tuntia. Matkalla syötiin karkkia ja ihailtiin koko ajan vaan hienompia maisemia.
K:n isä on alunperin kotoisin Blue Mountainseilta ja kierrätti meitä siellä pitkin poikin eri paikoissa. Ei oltais ikinä omin neuvoin osattu käyä kaikilla noilla näköalapaikoilla ja oli mahtavaa ku joku ties kaikki must see -kohteet. Ihan eka käytiin pällistelemässä Wentworth Fallssia, eli ihan kunnon kokosta vesiputousta. K:n isä jäi ylös vartioimaan meiän tavaroita ja me nuoriso kipiteltiin pitkät portaat alas, jotta päästiin suoraan vesiputouksen päällä kulkeville kiville. Maisemat oli ihan mielettömät! Ei niissä portaissa vielä alas loikkiessa ollu vaikeuksia, mutta se ylös kipuaminen otti vähän kunnon päälle...
| Mielettömät maisemat |
Alas oli piiiiiiiiitkä matka
| Tommonen vaatimaton vesiputous |
| Pää pilvissä |
| Armas matkaseuralainen ♥ |
Seuraavaksi hurautettiin sille ainoalle nähtävyydelle, joka meki tiiettiin etukäteen, eli Three Sisterssille. Kivimuodostelma, joka on nimetty kolmeksi sisarukseksi. Sieltä suunnattiin kolmelle eri Trolley ridelle (vaijeriajeluille?). Yks kulki kahden vuoren välillä ja korkeimmillaan oltiin 230 metrin korkeudella. Hui! Toinen taas oli maailman jyrkin matkustajia kuljettava rautatie ja kolmas muuten vaan hieno :D
| Kolome sisarustahan ne siinä |
| Tollasella sitä matkustettiin vuorelta toiselle. |
| 230 metriä ilmaa jalkojen alla. Iiks! |
![]() |
| Äitikengu ja pikkukengu, eli Joey. Ootteko muuten koskaan hoksannu, että Nalle Puhissa seikkailevat kengurut on Kengu ja Ruu = KenguRuu, Kenguru. Tällanen ahaa-elämys koettiin reissun päällä :D |
| Onneks meiän talon katolla ei oo tollasta, hyi. |
Tää kirjottaminen laahaa taas vähän jäljessä, ku kummasti on muutaki tekemistä tänne raapustamisen lisäksi. Enää huominen töitä ja sitte taas kolmen päivän vapaat, not bad!
♥: Jenni & Riina

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti