Julkkisten, kengurun ja auringon metsästystä

Apua, mistähän sitä lähtis liikkeelle... Viime viikko oltiin reippaasti ihan täyet viis päivää töissä ja otettiin kiinni meiän miinuksilla olevia tunteja. Päiväkodin johtajaki jo yks päivä uteli, että meinaako tytöt olla ihan täyen viikon töissä :D Krhm... jaa mitenniin? Jennin flunssa alko taas loppupuolella viikkoa nostella päätään ja perjantaina heräiltiinki sitte hieman tukkosina ihan vaan viikonlopun kunniaksi.

Lauantaina Riinan unet loppu puol kasilta aamulla, eikä Jennikään enää saanu sen jälkeen nukuttua. Ei muuta ku valmistautumaan päivän tohinoihin! ... Eli mihin? Riina kävi reippaana lenkillä, mutta muita suunnitelmia Jennin nenän niiston lisäksi ei päivälle ollu. Tylsyyskuolemahan se meinas taas iskeä ja Google oli ahkerassa käytössä, ku koitettiin keksiä mille alettais ennen illan sovittuja pläänejä. Lopulta keksittiin lähtee arvoiseemme seuraan eli muutamaa pintaliitojulkkista tapaamaan!

Nyt pistit kyllä pahan...

Valkoisessa talossa haloo!

Wrummmmmmmm

Lähettiin siis Madame Tussaudsin vahakabinettiin. Väkeä oli aika paljon, mutta porukka anto hyvin muille tilaa ja kuvien räpsiminen sekä eteneminen huoneesta toiseen onnistu melko kivuttomasti. :) Oltiin aina välissä ihan varmoja, että osa nukeista oli oikeita ja kohta ne räpsyttää silmiä ja alkaa taas liikkumaan. Etenki niiden kohdalla, joita ei ite tunnistettu. Ihan älyttömän taitavasti tehtyjä! Paras jekkuhan tuolla ois ollu mennä arvokkaan näkösenä johonki nurkkaan seisomaan ihan liikkumatta, ja ku joku tulee sun lähelle ni rääkäsis kovaan ääneen ja loikkais esiin. Hah :D Ois niin pitäny kokeilla!

Beat it!

Audreyn kanssa aamiaisella

                         Ups!                                                        Leonardohan se siinä!

Oprahin piinapenkissä

Meillä oli pari tuntia aikaa kiertää koko museo läpi ja vilkuiltiin aina välillä kelloa, ettei aika vaan mee umpeen. Lopulta päästiin kuitenki viimiseen huoneeseen hyvissä ajoin ja sieltä selvittyämme suunnattiin tutkimaan sataman ravintoloita.

Lohdutettiin vähä Robert-raukkaa sydänsurujen keskellä

Oltiin nimittäin päätetty, että tänään on aika ruksia done-listalta myös kengurun maistaminen! Jos kerran Australiaan asti lähtee, on kengurua pakko maistaa. (Älkää nyyhkikö siellä, Austalian kengurukanta voi oikeen hyvin ja niitä on ympäri maata ihan kiusaksi asti.) Etittiin käsiimme loputki meiän illallisseurueesta (lue: törmättiin niihin vahingossa puol tuntia ennen sovittuja treffejä paikalliselle Rotuaarin pallolle) ja suunnattiin siis suomalaisella naisenergialla meriäköalalla varustettuun ravintolaan. Ei muuta ku kenguaterioita ootteleen!

Darling Harbour iltavalaistuksessa

Suomi-tytöt Sydneyssä

Kengurun liha muistuttaa vähän hirven lihaa. Mediumina tilatut pihvit oli silti melko sitkaita ja kuivia. Ihan jees, mutta tuskin tullaan täällä enää toista kertaa kengurua maistamaan. Onpa seki nyt koettu!

Kenguruu mä metsästän...

Syönnin jälkeen lähettiin ettiin jostain vähä vähemmän tyyriistä paikasta jälkkäriä. Iinan ja Aadan ehottama pannaripaikka oli ihan täynnä ja jonot ylsi pitkästi ulos asti, joten jatkettiin matkaa Harbourside-ostoskeskuksen sisälle ja lopulta päätettiin hakee vaan Mäkkäristä jo aiemmin hyväksi todetut fruitiet mukaan ulos. :D Darling Harbourissa nimittäin houkutellaan joka lauantai turisteja paikalle ilotulitusten voimin. Ja ei muuten ollu mitkään pienet kamelin pierut! Hienoimmat ilotulitukset mitä kumpikaan meistä on koskaan nähny. Harmi ettei olla täällä uutena vuotena, sillon ne vasta hienot onki.

Tääki pätkä on vasta ilotulitusten alkuvaiheesta. Loppuvaiheessa alko olla jo niin paljon savua taivaalla, että jälkimmäinen video ei oo yhtä tarkka, vaikka siinä vähän hienommat raketit onki. Mutta toki jos joku sen välttämättä haluaa nähdä, ni voiaan iskee seki eetteriin!

Ilotulitusten jälkeen jäätiin vielä seuraileen ylitaitavien poikien huumorilla maustettua tanssiesitystä:

 Tehkääpä ite perässä!

Kotiin kipitettyämme naapurin ranskalaistyttö sai houkuteltua meiät kämppisporukalla ulos. Saatiin jostain baarista ilmasia drinkkilippuja ja kävästiin sitte siellä yksillä ja tutustuttiin vähän kämppäkavereihin.

Baarilla oli hauska iskulause

Sunnuntaina heräiltiin hyvissä ajoin ja suunnattiin bussilla Circular Quaylle ja sieltä lautalla joka paikassa hehkutetulle Manly Beachille. Oltiin aivan innoissaan, että vihdoin päästiin asiaan! Jenni & Riina + hiekkarannat + meri ja aurinko = <3 . Mutta ei se ranta nyt niiiiiin kummonen ollu, ku asuu kaupungissa jossa on Nallikari :D Olihan siellä kirkasta vettä ja rannallaki pituutta, mutta se oli ihan älyttömän kaponen ja tupaten täynnä muitaki auringon palvojia. Ens kerralla lähetään vieläki aiemmin ja mennään kierteleen lähialueita. Varmasti mahtavat näkymät sieltä lähikallioilta merelle. Oltiin kuitenki tyytyväisiä että saatiin vihdoin ihoon ehkä vähän väriä ja mutusteltiin tyytyväisinä meiän piknik-eväitä aina siihen asti, että merituuli alko käydä liian vilposeksi ja suunnattiinki sitte muutaman kaupan kautta ootteleen lauttaa takaspäin. 

Manly Beachin aallot. Nähtiin jopa pari surffaajaa!

♥: Jenni & Riina 

Syömisen täyteinen miniloma Melbournessa

Tämän viikon työt jäi vähän lyhkäselle, sillä päätettiin varata lennot Melbourneen to-su. Mitäs sitä ottamaan liian vakavasti kun voi tehä jotain muutaki! Eli hypättiinpäs lentokoneeseen torstaina ja huristeltiin Riinan serkun, Reetan, hellään huomaan kylmään Melbourneen (suuri kiitos sinne etelän lämpöön ;>). Ei se ihan noin helposti kyllä menny - ainakaan lentämisen suhteen. Ensinnäkin tapojemme mukaisesti tsippailtiin torstaipäivänä astetta myöhempään kämpillä epätoivosten pakkailujen suhteen. Onneksi saatiin puntaria lainaan, koska käsimatkatavaroihin sai ottaa vaan 10kg. Tavaroita piti vähentää ihan minimiin ja saatiin laukut painamaan alle 10kg. Kello oli jo yli 12 eikä oltu ruokakaan vielä tehty (juna lähti kentälle 13.08 ja asemalle oli matkaa n. 1km), joten ei muuta kuin täysillä keittiöön keittämään kämäset nuudelit ja käristämään parit kalapuikot.

Melbournessa ei tartte siristellä silmiä ku kattoo kelloa

Syötiin varmaan nopeiten ikinä nämä meidän kulinaristiset annoksemme ja paineltiin pää kolmantena jalkana asemalle. Tiiätte varmasti kuinka mahtava tunne on kävellä maha täynnä ylämäkeen niin nopeesti ku vaan jaloistas pääset yli 20 asteen lämmössä. No hikihän siinä tuli, mutta ehittiinpäs! Jälleen kerran kokeiltiin onneamme ja ostettiin automaatista opiskelijaliput, vaikka suomalaiset opiskelijakortit ei käy. Päästiin lentokentälle ja etittiin oikea check-in, josta haettiin liput. Hyvällä tuurilla meille sattu ihanan avulias ja hyväntuulinen virkailija...not. Piti siis punnituttaa laukut "just in case" ja eihän se ihan nappiin menny. Läppärilaukut paino sen verran enemmän, että kilorajat paukku ja lisäkiloja tuli molemmilla yli kaksi. Eihän me kämpillä tajuttu, että läppäritkin otetaan huomioon näissä kiloissa..

Bongattiin kiva teekauppa jossa sai nuuskia eri tuoksuja.

Hetken tuumailtuamme päätettiin ettiä jokin nurkka, missä voitiin levittää laukut ja koittaa vähentää ylimääräsiä kiloja. Päädyttiin vetämään päällemme kaikki mahdolliset vaatteet mitä laukusta löyty (ei ihan yövaatteita kuitenkaan) eli neljä toppia, parit pitkähihaset ja neuletakit, kaulahuivit ja takit sekä Jenni vaihtoi vielä tennarit killerikorkoihin. Näytettiin aika tyylikkäiltä Michelin-ukoilta kun marssittiin takaisin check-inniin. Päästiin aika suoriltaan tiskille kun se oli jo menoillansa kiinni ja päädyttiin eri virkailijalle kun aikasemmin. Jännäkakat housuissa ooteltiin laukkujen punnitusta, mutta elähän mittää, tätä ei paljoa kiinnostanu paljonko meijän laukut paino. Päästiin siis suoriltaan lähtemään turvatarkastuksiin lippujen kera. Sitä ennen etittiin lähin vessa missä saatiin purettua nämä kaikki ylimääräiset kerrokset pois. Jostain kumman syystä tän episodin aikana ehti tulla vähän kuuma.

Ku nälkä yllätti, käytiin - ylläriylläri - kiinalaisessa. 
Ja veitsen sijaan nassun eteen lyötiin toki lusikat!

Tämä Australian lentokenttäsysteemi on kyllä aivan hanurista. Et ihan helpolla pääsekään sinne koneeseen saati siihen paikkaan mihin oot menossa. Mennessä passit tarkistettiin vaan check-innissä ja lentoliput ainakin kahteen otteeseen just ennen koneeseen menoa. Laskeutumisen jälkeen et voikaan kävellä suoraan kentältä ulos kun ensin tsekataan passit ja lentoliput ja sitten jonotat, että saat luovutettua lippusi jolleki niistä miljoonista pelottavan näkösistä virkailijoista. Passien ja lippujen tarkistuksessa meille vaan hyväntahtosesti kettuiltiin laukkujen järjestyksestä, kun ehittiin survoa kaikki mahollinen yhteen laukkuun. Etittiin siinä sitten lippua lentolaukun sisällä olevasta läppärilaukusta, jonka pikkutaskussa se hiton boarding pass sitten oli. 

Melbournessa oli pikkusen kylmempi mitä Sydneyssä. Toisin sanoen oltiin kokoajan ihan jäässä. Sisälämpötilatkaan ei huitele kovin korkealla ja villasukat sais olla aina jalassa. Päästiin nukkumaan Reetan kämppisten parisänkyyn (luksusta!! siinä oli hyvät tyynyt ja niitä oli paaaaljon!) ja kaiken tämän hyvän lisäksi  patja oli lämmitettävä! Pistettiin siis lämmöt täysille ja mentiin vällyjen väliin, kyllä kelpaa!

Miksei suomessa oo tällasia? Eka valkkaat automaatista mieleiset
jätskit ja sitte siihen päälle kaikki haluamas vermeet...

... ja voilà!

Perjantain ohjelmassa oli piiiitkälle venynyt aamu (me aateltiin, että ollaan lomalla, joten ei ole kiire mihinkään) ja kaupungilla shoppailemista.  Yllättäen vaatevarastot kasvoi taas muutamalla yksilöllä, joten jännitettiin miten käy lentokentällä lähtiessä.. Kaupungista kotiuduttiin kuuden maissa ja kaaduttiin sänkyyn samantien. Maattiin sängyssä kaikki kolme, lämmitys päällä tietenkin, ja juoruiltiin. Jossaki vaiheessa ryhdistäydyttiin ja saatiin ittemme suihkuun ja asennoitumaan illan rientoihin. Korkattiin kuoharit ja viinit ja alettiin laittamaan itteämme ihmisten ilmoille sopivaksi. Yhdentoista jälkeen lähettiin kohti baaria, jossa jaksettiin tanssahella kahteen asti. Kotia päästyä alettiin olla jo niin väsyneitä, että paineltiin nukkumaan.

Cheers!

Baarissa törmättiin Anna Abreuhun ja saatiin yhteiskuvaki ;)

Lauantaina oltiin yllättävän pirteitä. Reetta jaksoi jopa tiskata ja teki aamupalaksi pancakeseja. Nämähän nautittiin jukurtin, mansikoiden ja banaanin kera! Aamupalan jälkeen tuli pienet välikuolemat, kun väsymys vei vallan, mutta päästiin kuitenkin yhen jälkeen liikenteeseen kohti biitsiä. Mentiin kahvit kourassa istuskelemaan lähirannalle ja nautiskeltiin auringosta. Lämpöasteita ei ollu ihan kahtakymmentä, mutta sopivan lämmin oli silti. Biitsiltä suunnattiin leffan vuokrauksen kautta kotia ja tilattiin intialaista kotiovelle.

Käytiin kierteleen Luna Parkissa, mut ei viititty mennä
laitteisiin vaikka saatiin vastaantulevalta naiselta yks 
kokopäiväranneke ilmaseksi. Pistettiin sitte hyvä kiertämään :)

Tytöt 4 viikkoa (!!) Austaliassa ja ekaa kertaa rannalla

Aamulla herätys oli viiden jälkeen eikä olo tuntunu yhtään virkeältä. Kylmässä kämpässä taisteltiin ittemme lähtökuntoon ja käveltiin odottelemaan ratikkaa kilometrin päähän. Eihän sieltä mitään ratikkaa tullu ku siellä oli jotain hajonnu kesken matkan. Otettiin sitten lennosta taksi ja suunnattiin lentokentälle suoraan. Alkuperäinen suunnitelma piti sisällään bussimatkan, joka olis lähteny keskustasta, mutta taksikuski lupasi meidät kentälle samaan hintaan. No mikäs siinä, kyllä meille passaa. Lentokentältä bongattiin itsepalvelucheck-in, jonne suunnattiin ylipainoisten laukkujemme kanssa. Mukava setä tuli meitä opastamaan laitteen käytössä, kun taidettiin näyttää vähän avuttomilta sen edessä, vaikka oikeesti tiiettiin mitä tehä. Päästiin kuitenkin turvatarkastukseen ilman laukkujen punnituksia, joten turhaan panikoitiin yömyöhään. Jenni näytti vissiin melko vaaralliselta gangsterilta ku se valittiin randomilla yheksi niistä matkustajista, joilta tarkastettiin vielä erikseen jollain ihme vekottimella että löytyykö matkatavaroista räjähteitä. Kentällä napotettiinki sitte toista tuntia, kun alkuperäiset aikataulut nopeutu taksimatkan ansiosta.

Saavuttiin Sydneyn maankamaralle 11 aikoihin ja lämpimän ilman ansiosta päätettiin suunnata lähipuistoon auringonottoon. Nyt ootellaan pitsan valmistumista mahat kurnien.

Mitäs Suomeen kuuluu?

PS: Kuka hemmetti lukee meiän blogia Venäjältä?! Ilmoittautukoon nyt!


♥: Riina & Jenni

Tsin tsin!

 

Terveisiä Melbournesta! Tämmönen meininki täällä.

♥: Jenni & Riina

Tylsyyskuolema

Tänne ei kuulu yhtään mitään.

Tsättäillään toisillemme vierekkäisiltä sängyiltä ja kuunnellaan tätä. Ei muuta. Kuitti.

PS: Kommentoikaa perkele!

♥: Jenni & Riina

Niiskuttelua ja läksäreitä

Kaks Niiskuneitiä täältä Kengurulandiasta hei! Tultiin molemmat viikonloppuna enemmän tai vähemmän kipeiksi ja ollaanki tää alkuviikko niistetty kilpaa ja vertailtu nenien punasävyisyyksiä. Kovin on ollu verrattavissa Petteri Punakuonon nenun loisteeseen.

Sunnuntaina raahauduttiin puolikuntosina Bondi Junctionin ostoskeskukseen, koska eihän sitä nyt vapaapäivää voi sisälläkään viettää! Saatiin taas vähän pettyä, ku nää hinnat ei näytä täällä millään laskevan vaikka kuinka niitä manailtaisiin. Jotain pientä tais kumminki sillonki tarttua mukaan ja ekat tuliaisetki ostettiin! Päätettiin aloittaa tuliaisten osto hyvissä ajoin, tai muuten niihin ei jää rahaa ollenkaan ja joudutaan askarteleen ne ite :D Raahattiin mukaan myös oma hunajapurkki ja käytiin jossain überkalliissa kahvilassa teellä. Myöhemmin ehti myös nälkä yllättämään ja kävästiin ostamassa sushirullat jostain take away -paikasta. Molemmat sai nyt rastittaa tänki asian tekemättömien listalta ja nyt ollaan taas astetta viisaampia ku seki on koettu! Ja sehän oli hyvvää. Nyt uskalletaan joku päivä liittyä muiden hifistelijöiden joukkoon johonki sushipaikkaan nauttimaan talon antimista.

Kattokaa nyt miten söpö hunajapurkki!

Maanantaina vietettiin lättykestejä! MacGyver oli tekassu ihan jääääätävän pinon lättyjä ja päästiin kaikki apajille. Lätythän tarjoiltiin toki vaniljajätskin, mansikkahillon ja vaahterasiirapin kera. Ihastuttiin molemmat vaahterasiirappiin, ku ei sitäkään oltu ennen maistettu. Mitä kulinaristisia makuelämyksiä ollaankaan saatu tässä jo kokea! Eikä olla sitä kenguruakaan vielä ees maisteltu :D

Nomnomnom!

Eilen kävästiin pikasesti ettimässä molemmille farkkuja tosta lähikauppakeskuksesta. Jenni onnistu rikkomaan toiset farkkunsa, ja eihän täällä yksillä pärjää millään! Jotenki kummasti Riina onnistu tolla reissulla lisäämään paitavarastoaan niin, että neljä uutta yksilöä muutti kaappiin :D 

Illalla juhlittiin sitte MacGyverin läksäreitä kera uusien farkkujen. Herra palas takas kotimaahansa ja tulee toivottavasti parin viikon päästä taas takas uuden viisuminsa kera. Saa nähä miten me täällä pärjätään. Voi mennä sormi suuhun seuraavan propleeman eessä, mutta onneks tunnetaan täältä jo muitaki joiden puoleen voiaan kääntyä. Esim Grandpa! Ja MacGyver kyllä lupas että jos paha paikka tulee ni siihen saa aina ottaa yhteyttä ja se kyllä auttaa. MacGyverin auttava käsi pelastaa vaikka valtamerten takaa!

Läksäreissä oli paikalla porukkaa eri puolilta maapalloa ja me oltiin vähä äänä ja öönä aapisen laidalla ku uusia ihmisiä oli kerralla niin paljon ja aksentit heitteli laidasta toiseen ja laidan yli. Ranskalaisten puhuma englanti kuulostaa kyllä melko mielenkiintoselta. Jatkettiin poikain kanssa iltaa vielä vähäksi aikaa johonki kuppilaan, jossa kympillä sai ison kannullisen kaljaa. Me annettiin poikien nauttia olusistaan ja yritettiin keskittyä kahen britin kiivaaseen keskusteluun millon mistäki aiheesta. Iltahan oli kaiken kaikkiaan oikeen mukava ja tänään heipattiin sitte MacGyver matkaan :)

Illan aikana Jenni ehti vaihtaa vähän tyyliä...

...mutta kyllä ne omatki vaatteet löyty päälle jostain. (Elina älä suutu, mitäs et antanu ottaa niitä mustia farkkuja mukaan!)

Päivällä käytiin nautiskelemasta auringosta tuossa lähipuistossa. Täällä oli ihan älyttömän lämmin päivä, vaikka kevät on vasta aluillaan. +28 ja aurinko porotti täydeltä taivaalta eikä pilviä näkyny missään. Makoiltiin nurmikolla ja harmiteltiin ku ei oltu laitettu bikinejä päälle.

Sitte alkoki jo mahat kurnia kilpaa, joten ei muuta ku lähiravintolaan vetäseen ruokaa nassuun!

Päätettiin lähtee vielä nautiskelemaan nätistä säästä Darling Harbouriin. Ehittiin jopa tällä kertaa ihastella matkalla olevaa puistoa, joka viime kerralla jäi melko vähälle huomiolle ku saatiin juosta pää kolmantena jalkana että ehittiin lautalle. Tällä kertaa otettiin kamera kauniiseen käteen ja leikittiin turisteja.

Ei olla Oulussa enää!

Palmuja!

Jotenki kummassa päädyttiin Darling Harbourissa lopulta ostoskeskukseen, josta bongattiin kiva kauppa. Myyjät oli vaan aivan liian tekopirteitä. Mahtaa niillä illalla olla posket kipeinä ku koko päivän hymyilevät ku viisinkertaiset Naantalin auringot. Jenni teki vuorostaan löytöjä ja osti 20 dollarilla kolme paitaa, joiden yhteishinta ilman aleja oli 95$! Selvää säästöä siis.

Rannalla meinas piiikkasen tuulla.

Kotimatkalla bongattiin tollanen astetta rivompi patsas. Näin täällä!

♥: Jenni & Riina

Harjottelun alotusta ja lukkojen taakse jäämistä

Heti alkuun tiedoksi, että blogi tuskin päivittyy arkena, koska aloteltiin harjottelu maanantaina ja päivät menee kauheen nopeesti. Päiväkodille on 5km matkaa ja reippaat tyttäret talsii sen päivittäin! Eli tälle viikolle kerty ainaki 50km (saatettiin parina päivänä eksyäki, mutta ei siitä sen enempää) ja jalat on loppuviikosta vähä väsyneet. Todettiinpas kuitenkin, että 10 viikon aikana kun talsii 50km/viikko, ei voi olla muuta kun kunnossa Fidzille päästyä 8) Hope so.. 

Päiväkodin systeemit on hieman erilaiset kuin Suomessa. Lapsia on todella paljon, hoitajia vähän, pienet tilat ja kova meteli. Ollaan päivittäin tehty huomioita mikä pitäis olla paremmin ja mikä toimisi paremmin eri tavalla toteutettuna.. Näitten perusteella meijän oma päiväkoti olis vähintäänki täydellinen :D

Matkalla töistä kotiin

Ensimmäisinä päivinä meinas nuppi levitä, kun oli hieman erimielisyyksiä johtajan kanssa työn aloituksesta. Meidän mielestä ensimmäisinä päivinä saa olla vähän sivussa ja katella touhua, mutta näitten mielestä pitäisi komentaa enemmän lapsia ja puuttua riitoihin. Juu onnistuis, jos ensin kerrottais sääntöjä ja talon tapoja.. Eniten on ärsyttäny se, että meitä ei esitelty lapsille eikä vanhemmille. Missään ei edes mainittu, että pari neitokaista on tullu toiselta puolen maapalloa harjotteluun.. Eipä ne vanhemmat (muutamaa lukuunottamatta) ole pahemmin edes kyselly ketä me ollaan. 

Mutta loppuviikkoa kohen alko mielikin piristyä kun oppi hieman talon tavoille ja osasi oma-aloitteisesti tehä asioita. Myös kielimuuri alkaa murentua pikkuhiljaa ja lapsiakin ymmärtää vähän paremmin. Nää lapsukaiset ei puhu kauheen selvästi ja pienimmät lässyttää, joten jäätymistilanteita on tullu koettua. Johtajaltaki alko näkyä peukkua kun osattiin puuttua tilanteisiin! :D 

Paikallista leggarimuotia. Ja näitähän voi vapaasti käyttää ihan vaan housuina!

Täällä on KYLMÄ! Tai kyllähän täällä Suomen mittapuulla nyt on melko lämmin. Ulkona vielä pärjää ihan hyvin hupparilla, mutta ootahan vain kun mennään sisälle... Varsinkin päiväkodilla on ihan jääätävän kylmä. Lämmitinkin löytys, mutta ei se oo päällä. Eihän näillä oo kylmä ku ne on tottunu asumaan tollasissa igluissa. Ja meillä pitäs Pohjolan kasvatteina olla tottuneita kylmään! :D Päivän aikana päällä pitää olla toppi, pitkähihanen, huppari, kaulahuivi ja välillä jopa takki. Sisällä.. Ulos voi sitten vähentää. Saahaan varmaan joku nuhatauti ku värjötellään kylmässä koko päivä. 

Perjantai koitti ja käytiin pitkän työpäivän ja viikonlopun kunniaksi ostamassa _vähän_ herkkuja. Ollaanhan me oltu niin mahottoman reippaita työmatkoilla! Päästiin kämpille nälkäsinä, heitettiin kamat jääkaappiin ja lähettiin alakertaan lämmittämään pitsaa. Portaissa listattiin "jes, ku päästään huoneeseen niin syyään pitsaa, herkkuja, löhötään sängyllä ja ollaan koneella, ollaan ansaittu se". Elähän mittää, päästään ovelle ja se onki lukossa. Avaimet sisällä, puhelin sisällä, pitsa ja vesipullot kädessä. Building manager ei oo paikalla (keneltä avaimen sais), joten ei muuta ku piknikille käytävälle oottelemaan avaimen saantia ja naureskelemaan vedet silmissä surkuhupaisalle tilanteelle. 

Koska avaimen haltijaa ei näkyny eikä kuulunu, niin lähettiin ettimään alakerrasta MacGyver with the hat -tyyppiä. Muisteltiin sen olevan Hollannista, nimikään ei muistunu mieleen. Ei uskallettu koputtaa ovelle ku ei tiietty ketä kysyä jos se ei avaakaan ovea.. Mutta eipä ehitty kauaa ootella kun tää kaveri asteli huoneesta ulos ja Jenni onnistu säikäyttämään sen iloisella tervehdyksellä. Kerrottiin ongelmasta ja lähettiin tutkimaan ongelmapaikkaa. Plan A: Katon kautta sisälle (kattopalikat lähtee nostamalla irti ja huoneeseen pääsee sisälle), mutta oli liikaa johtoja edessä. Ei onnistunu. 
Plan B: Tiirikoidaan hiuspinnillä ja puukolla. Ei onnistu. 
Plan C: Soitetaan Building managerille, ei vastaa. 
Pohdintojen jälkeen ja muutaman apurin avulla ovi saadaan auki ja tytöt pääsee illaksi omaan huoneeseensa. Plan D siis toimi!

Sydney World Tower

Lauantaina herättiin jo ennen 9, vaikka suunnitelmissa oli nukkua mahollisimman pitkään. Aamu kuitenki veny puoleen päivään kun päästiin liikenteeseen eli vuokran maksuun lähipostiin ja kaupunkiin shoppailemaan. Into piukeena paineltiin ostoskeskukseen, jossa ei oltu vielä käyty, mutta pettymys oli suuri. Joka paikassa oli ihan älyttömän kallista eikä raskinu mitään ostaa. Jenni oli etenki ihan pettyny ku sen silmät kiiluen oottamassa Zarassa oli kaksinkertaset hinnat Suomen vastaavan kaupan hintoihin verrattuna. Möks! :( Muutama halvempi kauppa kuitenki löyty ja niistä ostettiin parit paidat ja Jenni löysi yyberkorkeet korkkarit. Olihan ne hienot! Oltas myös haluttu käyä Sydneyn korkeimmassa rakennuksessa, eli Sydney World Towerissa, mutta pääsymaksu oli 25$/lärvi, ni päätettiin säästää neki pennoset ainaki toistaseksi :D

Yllättäen tuonne ei uskallettu ees sisälle... :D

Tultiin jopa kämpille tekemään ruokaa eikä sorruttu mihinkään take away -pöperöön! Tässä ollaan jo edistytty kun ostaa valmiiksi ruokavärkit kaappiin eikä houkutus noutoruokaan oo niin suuri :) Tekastiin kanakastike ja riisiä, oli ihan hyvää. Niikö kaikki on aina ihan jees :D Meillä oli tarkotus lähteä illalla Darling Harbouriin "yksille" ja vähän pörräilemään, mutta Jenni taitaa olla tulossa kipiäksi. Eli kyllä, nuhatauti iski nopeammin kuin uskoimmekaan! Vielä ei kuumetta oo, mutta lämpöä pukkaa.. Riina panikoi maanantain harjottelupäivää, että pitääkö mennä yksikseen töihin o.o Illan ohjelmana ois leffan kattomista alakerran väen kanssa, vaikka leffa oli aika surkian kuulonen. Aateltiin kuitenki olla sosiaalisia ja liittyä seuraan. 

Jepjep, leffahan oli poikien valitsemana The Doors. Eli ei ollenkaan meijän mieleen. Ei tajuttu mitään, vaikka kuinka yrittivät selittää taustoja jne. Tovi sinniteltiin kohteliaisuuttamme, mutta sitten tuli piste. Kerättiin kamat ja lähettiin. Ens kerralla me valitaan leffa ja muut saa päättää kattooko vaiko ei :D Meijän romanttinen komedia -ehdotukselle ei kauheesti lämmetty... 


Saa nähä meneekö huominen Jenniä hoivatessa vai päästäänkö jotaki tekemään. Toivottavasti kyseessä on vaan flunssa, joka menee parissa päivässä ohi. Nyt me hörpitään kuppitolkulla teetä hunajalla höystettynä ja völläillään. Hyvvää yötä ja kuulemiin!

Lapsen uuet popot :)

♥: Riina & Jenni