Syömisen täyteinen miniloma Melbournessa

Tämän viikon työt jäi vähän lyhkäselle, sillä päätettiin varata lennot Melbourneen to-su. Mitäs sitä ottamaan liian vakavasti kun voi tehä jotain muutaki! Eli hypättiinpäs lentokoneeseen torstaina ja huristeltiin Riinan serkun, Reetan, hellään huomaan kylmään Melbourneen (suuri kiitos sinne etelän lämpöön ;>). Ei se ihan noin helposti kyllä menny - ainakaan lentämisen suhteen. Ensinnäkin tapojemme mukaisesti tsippailtiin torstaipäivänä astetta myöhempään kämpillä epätoivosten pakkailujen suhteen. Onneksi saatiin puntaria lainaan, koska käsimatkatavaroihin sai ottaa vaan 10kg. Tavaroita piti vähentää ihan minimiin ja saatiin laukut painamaan alle 10kg. Kello oli jo yli 12 eikä oltu ruokakaan vielä tehty (juna lähti kentälle 13.08 ja asemalle oli matkaa n. 1km), joten ei muuta kuin täysillä keittiöön keittämään kämäset nuudelit ja käristämään parit kalapuikot.

Melbournessa ei tartte siristellä silmiä ku kattoo kelloa

Syötiin varmaan nopeiten ikinä nämä meidän kulinaristiset annoksemme ja paineltiin pää kolmantena jalkana asemalle. Tiiätte varmasti kuinka mahtava tunne on kävellä maha täynnä ylämäkeen niin nopeesti ku vaan jaloistas pääset yli 20 asteen lämmössä. No hikihän siinä tuli, mutta ehittiinpäs! Jälleen kerran kokeiltiin onneamme ja ostettiin automaatista opiskelijaliput, vaikka suomalaiset opiskelijakortit ei käy. Päästiin lentokentälle ja etittiin oikea check-in, josta haettiin liput. Hyvällä tuurilla meille sattu ihanan avulias ja hyväntuulinen virkailija...not. Piti siis punnituttaa laukut "just in case" ja eihän se ihan nappiin menny. Läppärilaukut paino sen verran enemmän, että kilorajat paukku ja lisäkiloja tuli molemmilla yli kaksi. Eihän me kämpillä tajuttu, että läppäritkin otetaan huomioon näissä kiloissa..

Bongattiin kiva teekauppa jossa sai nuuskia eri tuoksuja.

Hetken tuumailtuamme päätettiin ettiä jokin nurkka, missä voitiin levittää laukut ja koittaa vähentää ylimääräsiä kiloja. Päädyttiin vetämään päällemme kaikki mahdolliset vaatteet mitä laukusta löyty (ei ihan yövaatteita kuitenkaan) eli neljä toppia, parit pitkähihaset ja neuletakit, kaulahuivit ja takit sekä Jenni vaihtoi vielä tennarit killerikorkoihin. Näytettiin aika tyylikkäiltä Michelin-ukoilta kun marssittiin takaisin check-inniin. Päästiin aika suoriltaan tiskille kun se oli jo menoillansa kiinni ja päädyttiin eri virkailijalle kun aikasemmin. Jännäkakat housuissa ooteltiin laukkujen punnitusta, mutta elähän mittää, tätä ei paljoa kiinnostanu paljonko meijän laukut paino. Päästiin siis suoriltaan lähtemään turvatarkastuksiin lippujen kera. Sitä ennen etittiin lähin vessa missä saatiin purettua nämä kaikki ylimääräiset kerrokset pois. Jostain kumman syystä tän episodin aikana ehti tulla vähän kuuma.

Ku nälkä yllätti, käytiin - ylläriylläri - kiinalaisessa. 
Ja veitsen sijaan nassun eteen lyötiin toki lusikat!

Tämä Australian lentokenttäsysteemi on kyllä aivan hanurista. Et ihan helpolla pääsekään sinne koneeseen saati siihen paikkaan mihin oot menossa. Mennessä passit tarkistettiin vaan check-innissä ja lentoliput ainakin kahteen otteeseen just ennen koneeseen menoa. Laskeutumisen jälkeen et voikaan kävellä suoraan kentältä ulos kun ensin tsekataan passit ja lentoliput ja sitten jonotat, että saat luovutettua lippusi jolleki niistä miljoonista pelottavan näkösistä virkailijoista. Passien ja lippujen tarkistuksessa meille vaan hyväntahtosesti kettuiltiin laukkujen järjestyksestä, kun ehittiin survoa kaikki mahollinen yhteen laukkuun. Etittiin siinä sitten lippua lentolaukun sisällä olevasta läppärilaukusta, jonka pikkutaskussa se hiton boarding pass sitten oli. 

Melbournessa oli pikkusen kylmempi mitä Sydneyssä. Toisin sanoen oltiin kokoajan ihan jäässä. Sisälämpötilatkaan ei huitele kovin korkealla ja villasukat sais olla aina jalassa. Päästiin nukkumaan Reetan kämppisten parisänkyyn (luksusta!! siinä oli hyvät tyynyt ja niitä oli paaaaljon!) ja kaiken tämän hyvän lisäksi  patja oli lämmitettävä! Pistettiin siis lämmöt täysille ja mentiin vällyjen väliin, kyllä kelpaa!

Miksei suomessa oo tällasia? Eka valkkaat automaatista mieleiset
jätskit ja sitte siihen päälle kaikki haluamas vermeet...

... ja voilà!

Perjantain ohjelmassa oli piiiitkälle venynyt aamu (me aateltiin, että ollaan lomalla, joten ei ole kiire mihinkään) ja kaupungilla shoppailemista.  Yllättäen vaatevarastot kasvoi taas muutamalla yksilöllä, joten jännitettiin miten käy lentokentällä lähtiessä.. Kaupungista kotiuduttiin kuuden maissa ja kaaduttiin sänkyyn samantien. Maattiin sängyssä kaikki kolme, lämmitys päällä tietenkin, ja juoruiltiin. Jossaki vaiheessa ryhdistäydyttiin ja saatiin ittemme suihkuun ja asennoitumaan illan rientoihin. Korkattiin kuoharit ja viinit ja alettiin laittamaan itteämme ihmisten ilmoille sopivaksi. Yhdentoista jälkeen lähettiin kohti baaria, jossa jaksettiin tanssahella kahteen asti. Kotia päästyä alettiin olla jo niin väsyneitä, että paineltiin nukkumaan.

Cheers!

Baarissa törmättiin Anna Abreuhun ja saatiin yhteiskuvaki ;)

Lauantaina oltiin yllättävän pirteitä. Reetta jaksoi jopa tiskata ja teki aamupalaksi pancakeseja. Nämähän nautittiin jukurtin, mansikoiden ja banaanin kera! Aamupalan jälkeen tuli pienet välikuolemat, kun väsymys vei vallan, mutta päästiin kuitenkin yhen jälkeen liikenteeseen kohti biitsiä. Mentiin kahvit kourassa istuskelemaan lähirannalle ja nautiskeltiin auringosta. Lämpöasteita ei ollu ihan kahtakymmentä, mutta sopivan lämmin oli silti. Biitsiltä suunnattiin leffan vuokrauksen kautta kotia ja tilattiin intialaista kotiovelle.

Käytiin kierteleen Luna Parkissa, mut ei viititty mennä
laitteisiin vaikka saatiin vastaantulevalta naiselta yks 
kokopäiväranneke ilmaseksi. Pistettiin sitte hyvä kiertämään :)

Tytöt 4 viikkoa (!!) Austaliassa ja ekaa kertaa rannalla

Aamulla herätys oli viiden jälkeen eikä olo tuntunu yhtään virkeältä. Kylmässä kämpässä taisteltiin ittemme lähtökuntoon ja käveltiin odottelemaan ratikkaa kilometrin päähän. Eihän sieltä mitään ratikkaa tullu ku siellä oli jotain hajonnu kesken matkan. Otettiin sitten lennosta taksi ja suunnattiin lentokentälle suoraan. Alkuperäinen suunnitelma piti sisällään bussimatkan, joka olis lähteny keskustasta, mutta taksikuski lupasi meidät kentälle samaan hintaan. No mikäs siinä, kyllä meille passaa. Lentokentältä bongattiin itsepalvelucheck-in, jonne suunnattiin ylipainoisten laukkujemme kanssa. Mukava setä tuli meitä opastamaan laitteen käytössä, kun taidettiin näyttää vähän avuttomilta sen edessä, vaikka oikeesti tiiettiin mitä tehä. Päästiin kuitenkin turvatarkastukseen ilman laukkujen punnituksia, joten turhaan panikoitiin yömyöhään. Jenni näytti vissiin melko vaaralliselta gangsterilta ku se valittiin randomilla yheksi niistä matkustajista, joilta tarkastettiin vielä erikseen jollain ihme vekottimella että löytyykö matkatavaroista räjähteitä. Kentällä napotettiinki sitte toista tuntia, kun alkuperäiset aikataulut nopeutu taksimatkan ansiosta.

Saavuttiin Sydneyn maankamaralle 11 aikoihin ja lämpimän ilman ansiosta päätettiin suunnata lähipuistoon auringonottoon. Nyt ootellaan pitsan valmistumista mahat kurnien.

Mitäs Suomeen kuuluu?

PS: Kuka hemmetti lukee meiän blogia Venäjältä?! Ilmoittautukoon nyt!


♥: Riina & Jenni